Kulmilla Kaarinassa: Viikinkitukikohta Piikkiön Huttalanmäellä

Lohikäärmekeulaisen aluksen kokka karahtaa Huttalanmäen rantaan. Purresta loikkaa kaksi raavasta miestä, jotka kiskovat veneen kuivalle maalle. Saaren taloista juoksee kaksi kippurahäntäistä, pystykorvaista koiraa miehiä vastaan perässään joukko hihkuvia lapsia. Miehistön jäsenet purkavat lastia, he kantavat tynnyreitä ja säkkejä kohti rinteellä kohoavaa paaluvarustusta ja sen takana häämöttävää linnoitusta.

Photo: Zonjah from en.wikipedia.org [GFDL (http://www.gnu.org/copy

Näiltä mielikuvilta en voi olla välttymättä, kun harpon ylös Huttalanmäen kallioista rinnettä Turun yliopiston biologin perässä. Hän osoittaa rinteestä kohdan, joka kuukauden päästä kukkii valkoisenaan sikoangervoja ja kertoo, että viikinkiaikana (800-1050 jKr.) kasvia alettiin viljellä Suomen lounaisrannikolla sen syötävien juurimukuloiden vuoksi. Ohikulkiessaan hän hipaisee viimekesäistä, pystyyn kuivunutta ruskeaa kasvin vartta ja nimeää sen ahdekaunokiksi.

Pysähdymme ihmettelemään maasta jo vihreänä pilkistävää lehtiruusuketta – jäykkäpitkäpalko, tietää asiantuntijamme. Se kuulemma viihtyy kalkkipitoisessa maassa. Sammaleiden alta pilkottavassa kalliossa on voimakkaita uurteita. Ne kertovat maaperän kalkkipitoisuudesta, kevyempi kalkkikiviaines on kulunut pois vahvemman kivilajin joukosta. Yleensä tällaiset uurteet ovat muodostuneet jääkauden seurauksena, mutta Huttalamäen kalliossa niiden suunta osoittaa, että ne eivät ole syntyneet jäätikön vetäytyessä.

Olen huumaantunut (myönnetään, saan potkua joidenkin mielestä kummallisista asioista, mutta minusta esihistoriallisilla paikoilla vierailu nyt vaan ON kiehtovaa). Joka puolella ympärillämme näkyy ja tuntuu käsin kosketeltavana yli tuhannen vuoden takainen elämä, jota tällä mäenrinteellä on eletty. On jokavuotinen Piikkiö-päivä ja biologi on tullut näyttämään, mitä kaikkea paikalla on viime kesänä ja tänä keväänä saatu aikaan. Kaarinan luonnonsuojeluyhdistys on ryhtynyt talkootyönä hoitamaan Huttalanmäen kallioketoa. Puiden raivaamisen seurauksena yllä mainitut arkeofyytit ovat innostuneet kasvamaan rinteellä entistä runsaslukuisempina.

Arkeofyytit eli muinaistulokkaat ovat kasveja, jotka ovat juurtuneet Suomeen ihmisen toiminnan seurauksena ennen 1600-luvun alkua. Niiden avulla voidaan löytää esihistoriallisia asuinpaikkoja. Biologin mukaan Huttalanmäeltä on löydetty kaikki Suomessa tunnetut arkeofyytit.

Huttalanmäen rinne kohoaa nykyisin päiväkotina toimivan Salvelan kartanon takana, noin 800 metrin päässä Piikkiön kirkosta, keskellä Piikkiön yhtenäiskoulun, Ohikulkutien ja Makarlantien muodostamaa kolmiota. Olen jo aiemmin tiennyt Huttalanmäen 1000-luvun alkuun sijoittuvasta kalmistosta, jonka paikalle johtavat jyrkät portaat Makarlantieltä.

Kalmiston yhteydessä on sijainnut pieni, neliönmallinen, 25 neliön kokoinen rakennus, jonka perustukset ovat säilyneet.  Koska vainajat on haudattu ristiretkiaikana ja itä-länsisuuntaan, on arveltu, että rakennus olisi voinut olla Piikkiön ensimmäinen kirkko. Alueella on kuitenkin asuttu jo rautakauden alussa, 500 eKr., joten se on saattanut olla myös esikristillinen kulttipaikka.

Minulla ei kuitenkaan ole ollut aavistustakaan siitä rakennelmasta, jota biologi on tuonut meidät katsomaan. Kalmiston ja Salvelan kartanon puolivälissä, Huttalanmäen etelärinteellä, näkyvät selvästi  ihmiskäsin kasatun kahden muurin jäännökset. Ulompi muuri on mahdollisesti ollut paaluvarustuksen perusta, kun taas sisempi saattaa osoittaa jonkinlaisen linnoitusrakennuksen paikkaa. Niiden välissä on sola. Rinteen raivaustyöt ovat tuoneet molemmat muurit paremmin esille.

Viikinkiajalla Huttalanmäki on ollut saari. Nyt puusto peittää maisemaa, mutta aikoinaan mäen laelta on ollut avarat näkymät Piikkiön Huttalan sekä Liedon Vanhalinnan linnavuorille, joiden kummankin laella on poltettu vainovalkeita vihollislaivojen lähestyessä.

Ketkä asuivat Huttalanmäellä? Millaista heidän elämänsä oli? Mitä he ajattelivat, mille nauroivat, millaisia tarinoita he kertoivat? Emme voi tietää, olivatko he viikinkejä vai suomalaisia. Mutta tiedämme, että heidän asuinpaikkansa on ollut mahdollisesti yksi lähiseudun keskeisimpiä kauppa- ja kulttipaikkoja parisataa vuotta ennen Turun kaupungin syntyä. Huttalanmäen merkitykseen paikkakuntansa keskuksena sekä yhteyksiin ulkomaille viitannee sekin, että kristinuskon vaikutukset ovat jo näkyneet Huttalanmäen asukkaiden keskuudessa, kun läheisissä Moision ja Viukkalan kylissä on vielä haudattu vainajat vanhakantaisesti polttohautaamalla.

Tiedonjanoisille:

Huttalanmäen kasvikartta löytyy tästä diaesityksestä.

Luettelo Suomen muinaistulokaskasveista Wikipediassa.