Seikkailujen saaristo: Qvidjan kartano, Parainen | Adventures in the Archipelago: Qvidja Manor, Pargas

Matkatessa Saariston Rengastietä kannattaa välillä ajaa harhapoluille. Lemlahden saarella Paraisilla kohoavat yllättäen keskellä saaristolaismaisemaa, Kuitiantien ja Kassorintien risteyksessä, jykevät kivimuurit. Qvidjan eli Lönnrotin suomentamana Kuitian kartanolinna kätkeytyy kesällä katseilta lehtien taakse, mutta näin keväällä sitä ei voi olla huomaamatta ohi ajaessaan.

Jos haluaa kokea, minkälaisissa rakennuksissa keskiajan ihmiset asuivat, kannattaa pistäytyä Qvidjassa. Suomessa on säilynyt vain kuutisen kappaletta vastaavia kivestä rakennettuja, keskiaikaisia kartanoita. Niistä Qvidja on vanhin. Tosin, jos tarkkoja ollaan, kukaan ei varsinaisesti asunut Qvidjan linnassa, vaan se pystytettiin pääasiassa puolustustarkoituksiin. Kuten tänäkin päivänä, talon väki asui kartanolinnan kupeessa sijainneissa puurakennuksissa.

Kun astuu sisään kartanolinnan rautaovesta, vastaan tulvahtaa menneisyyden tuoksu. Yli metrin paksuisten kiviseinien sisällä on vilpoisaa, vaikka ulkona lämmittää toukokuun aurinko. Ylempiin kerroksiin johtavat portaat narisevat kenkien alla niin reippaasti, että kävijä varmasti tajuaa, ettei niitä ole ihan eilen tehty.

Kivilinnan rakentamisen aloitti 1480-luvulla Joachim eli Jaakkima Fleming (k. 1495) kivirakentamiskiellon poistuttua, mutta ylemmät kerrokset valmistuivat vasta 1500-luvun puolen välin tietämillä. Vielä Kustaa Vaasan vieraillessa Qvidjassa, oli linnassa ylimpänä puolustuskerros tykkeineen. Kustaa-kunkun jatkaessa matkaa vei hän myös tykit mennessään. 1700-luvulla kartanon omisti apteekkari Lars Henrik von Mellin, joka päätti muuttaa kivilinnan viljavarastoksi - niinpä hän keksi kunnostaa rakennuksen ja korvata puolustuskerroksen nykyisellä, holvatulla katolla.

Puolustuksen lisäksi kartanolinnaa käytettiin vieraiden kestitsemiseen. Toisen kerroksen juhlasaliin katettiin rapupitopöytä mm. jo mainitulle Kustaa Vaasalle kahteenkin kertaan. Salia katsellessaan voi vieläkin aistia aavistuksen sen viidensadan vuoden takaisesta loistosta.

  

Nykyäänkin salissa voi juhlistaa merkkipäiviään. Lisäksi Qvidjassa järjestetään konsertteja, joiden yhteydessä yleisöllä on mahdollisuus tutustua kartanolinnaan. Ensimmäinen tilaisuus tarjoutuu 26. kesäkuuta 2012, jolloin pääsee nauttimaan Paraisten Urkupäivien kitarakonsertista. Elokuun 5. päivä voi suunnata Qvidjaan piknik-korin kanssa, silloin olisi tarkoitus toteuttaa Till havs! - Merta päin! -ulkoilmakonsertti.

Yksityiskohta salin kattoparrujen alkuperäisistä koristemaalauksista.

Salin seinällä on veikeä kuva Joachim Flemingistä. Siihen liittyy hupaisa tarina: Qvidjaan saapui mies, joka väitti omaavansa erityisen kyvyn löytää seinistä piiloon maalattuja, vanhoja maalauksia. Jonkin aikaa salia tutkailtuaan hän "löysi" tämän muotokuvan teksteineen kaikkineen. Mies paljastui huijariksi, joka oli etsinyt vastaavanlaisia maalauksia Turun linnastakin.

Ikkunalasit ovat suurimmaksi osaksi vanhaa lasia 1800-luvun lopulta. Silloinen kartanon isäntä Wolmar af Heurlin oli osakkaana kahdessakin eri lasitehtaassa. Säästäväisenä miehenä hän varusti talonsa ikkuna-aukot sellaisella tehtaiden valmistamalla epäkurantilla ikkunalasilla, joka ei kelvannut myyntiin.

Portaat johtavat vielä kolmanteen kerrokseen, jossa on kaksi holvattua kamaria. Niissä on yöpynyt kuninkaallisia ja kuljeskellut kuuluisuuksia. Esimerkiksi Johan Ludvig Runebergin tiedetään käyneen Qvidjassa. Silloin tilan emäntänä vaikutti Hedvig Maria Prytz, joka punnitsi kaikki vieraat kivilinnan pohjakerroksessa olleella viljavaa'alla.

Mittaustulokset merkittiin muistiin vaakakirjaan, josta yhä voi lukea, että kansalliskirjailijamme painoi 1827 kahdeksan lispuntaa ja viisi naulaa - eli rapiat 70 kg. Hyvä idea oman kodin vieraskirjaa ajatellen, nyky vaa'alla voi lisäksi ottaa muistiin kavereiden rasva- ja lihasprosentit.

Kartanolinnan sivurakennuksessa on aikoinaan toiminut panimo. Tila muutettiin 1930-luvulla kappeliksi talon kahden espanjantautiin kuolleen pojan muistoksi. Jos etsii persoonallista vihkipaikkaa, kannattaa harkita Qvidjan tunnelmallista kappelia.

Jos haluat päästä kurkistamaan kartanolinnan muurien sisäpuolelle, Suomen Saaristovaraus järjestää Qvidjaan retkiä tilauksesta. Pidäthän mielessä, että kartanon alue on siellä asuvien ihmisten kotipiha, ei yleinen museo.

Tiedonjanoisille:

Turun Sanomien perusteellinen artikkeli Qvidjasta.

Artikkeli Uppslagsverket Finland-sivustolla. Huomaa kuva puisesta kartanorakennuksesta vuodelta 1911!

Tietoja Qvidjasta Museoviraston sivuilla.

Haluatko tietää, miltä Qvidjan linna näytti satusetä Topeliuksen aikaan 1840-luvulla? Kurkista Valtion taidemuseon kokoelmiin!

Kansallisbiografiasta saa lisätietoja kartanon aiemmista isännistä Wolmar af Heurlinista, Wilhelm af Heurlinista, Håkan af Heurlinista,

Vuoden 1691 maakirjakartta, jossa kuvattuna Qvidjan alue.


Blogimerkintä atcsohlo-59 -blogissa Qvidja-vierailusta. Kuvituksena herttainen skräppäys-kuva!

Kuriositeetti käsitöiden ystäville: nk. isoäidinneliöitä virkataan useimmiten Qvidjasta kotoisin olleen Qvidi-Minan ohjeella. Hänestä kerrotaan enemmän Isoäidinneliöt-sivustolla. Paraisten kotiseutumuseossa on yhä esillä Qvidi-Minan jakku.

Friendship Is Magic – Ystävyyden taikaa

A day filled with fun, frivolity and uncontrollable fits of laughter. A day to try a couple of things I had never done before. A day spent – who would believe – in Tampere, of all places, with my sister Spica and our as-close-as-a-sister -friend L.

Now I hope my neighbours won’t think ill of this, for Tampere is a town in central Finland often looked down upon by people living in my home city of Turku... So here’s to Tampere! And to us, the three Power Girls!

Sekoilua, sähläystä ja säännöllisesti toistuvia kikatuksen puuskia - niiltä ei voi välttyä, kun viettää päivän siskoni Spican ja parhaan lähes-adoptiosiskomme L:n kanssa. Kohteena kaikista mahdollisista paikoista tällä kertaa Tampere.

 Uhallakin - malja Tampereelle! Ja meidän tehotyttötiimille! Chin chin!

****

Look at all the things to see in Tampere! These eyeballs ogled us in the exhibition called Absolutely Abnormal at the Werstas Labour Museum.

Poetry for the Eye - and astonishment for the brain - was on offer for us in the Text Art exhibition at the TR1 Kunsthalle exhibiton centre located in an old factory building in Tampere. This was my first contact with visual poetry, a form of art that plays with words, letters, fonts and text. 

It was strange, just the way we like our experiences. Or what would you think about a piece of art that consisted of a bunch of ice hockey sticks covered by a helmet and enhanced with a continuous babble of a speech record? One can't describe it, really - it is something you need to sense for yourself!

****

Kulutimme tovin Tampereen TR1 Taidehallissa, jossa oli esillä visuaalisen runouden näyttely Text Art. Visuaalinen runous on näemmä leikittelyä sanoilla, kirjaimilla, kirjasinlajeilla ja tekstikatkelmilla. Sanomattakin selvää, että siitä ei voinut olla viehättymättä.

Word magnets allowed visitors to create their own visual poetry.

 

Kuinka kummaa, mikä tosin sopii meille mainiosti. Omituisin oli taideteos, joka koostui pystyyn tuetuista ja kypärällä kruunatuista jääkiekkomailoista sekä taustalla pölisevästä puheäänityksestä. Hermostuttavaa.

Just adored this piece of visual poetry! This is a detail from a work of art by Satu Kaikkonen. If you are the artist and want this picture removed from this blog, please let me know!