torstai 3. toukokuuta 2012

Vintagevalokuvien Turku | Turku in vintage photos

Logomossa pääsee nyt viipyilemään vanhojen valokuvien tunnelmissa, sillä aulan näyttelytilassa on esillä Turku valokuvissa -näyttely aina heinäkuun loppupuolelle asti. Astuimme tänään oppaiden kanssa kotikaupunkimme kaduille, kauppoihin ja tehtaisiin sata vuotta sitten näyttelyn koonneen Turun museokeskuksen tutkijan kanssa.


Vintage-valokuvien viehätys johtuu siitä, että tarinat vetävät meitä puoleensa, pohtii valokuvaaja Rick LePage blogissaan. Meidän ei tarvitse edes tuntea kuvan taakse kätkeytyvää tarinaa, riittää, kun tiedämme, että kuvaushetkeen on liittynyt jokin kertomus. Jotkut tarinat ovat jo vaienneet, mutta tästä huolimatta valokuva ylläpitää muistoa siitä ihmiselämästä, josta siihen on ikuistettu yksi silmänräpäys.

Monet ihmiset kyllästyvät, jos heidät istutetaan sohvalle ihmettelemään muiden lomakuvia, minä en. Jaksaisin katsoa valokuvia vaikka kuinka kauan, tämä on taas yksi niistä omituisista lempiasioistani, joiden päälle muut eivät tunnut ymmärtävän. Valokuva on kurkistus sen ottaneen ihmisen pään sisälle ja maailmankuvaan - siitä, mitä hän on kuvannut ja miten, voi aavistella jotain siitä, miten hän on katsonut ja tulkinnut kokemiaan paikkoja ja tapahtumia.

Hienointa on tietysti päästä näkemään, miten tutut paikat ovat vuosikymmenien saatossa muuttuneet. Kuten alla olevasta kuvasta ehkä havaitsee, Logomon näyttelyssä kuvista on otettu kunnon suurennokset, joten pieniäkin yksityiskohtia voi tutkailla vaivatta.


Museokeskuksen 1,5 miljoonan kuvan arkistosta on valittu parhaat palat 1890-1930-luvuille ajoittuvista otoksista. Näyttelyn neljän teeman mukaisesti kävijää johdatellaan tutustumaan ihmisiin kaupunkikuvassa, havainnoimaan modernisoituvaa Turkua sekä kaupunkikuvassa tapahtuvaa muutosta.

Lopuksi vierailija astuu 1900-luvun alun valokuvausstudioon.Vielä 1920-luvulla valokuvaajat olivat varustaneet studionsa monenlaisella rekvisiitalla aina erilaisista huonekaluista ja asusteista tunnelmaa luoviin maalattuihin taustakuviin, joita voitiin käyttää kuvauksissa. Näyttelyvieraat pääsevät valokuvien katselun jälkeen ikuistamaan toinen toistensa poseerauksia ja esillä olevia esineitä voi käyttää luovasti hyväkseen kuvaamisessa - mahdollisuus, jota tulemme taatusti vielä hyödyntämään Spican ja L.n kanssa!

















keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Vapunpäivä ja markkinapallo | May Day and a Yo-Yo Ball


Miten viettää vappua turkulaisittain? Kun vapunpäivä alkaa sarastaa, pienet juhlijat kokoontuvat Turussa Vartiovuorenmäelle. Vanhan tähtitornin ympäriltä etsitään sopiva paikka viltille, nautitaan kevätpäivästä ja Turun Yliopiston Ylioppilaskunnan tarjoamasta viihteestä.

Meitä oli koossa viisi - tai oikeastaan kuusi, jos yhden piknikkeilijän salamatkustaja lasketaan mukaan. L., Tompatti, sekä Tompatin sisko miehineen. Nautimme halulla sitä, mitä oli tarjolla: vappumunkkeja, simaa, rieskawraprullia ja ja rypäleitä. Jos haluat testata täytettyjen rieskarullien tekoa, niin löysin Hayley's Cuisine -blogista erinomaisen rullailuohjeen. Fasun rullarieskat ovat omaan suuhun maukkaampia kuin tortillalätyt.






Eväät nautittu ja nestetankkauksen paikka. Vartiovuorelta alas Kaskenmäen juurelle ja Uuteen Apteekkiin, jossa oli hämmästyttävän hiljaista. Syynä kenties haalarikielto. Paikalle saapui kuitenkin itse herra dekkarikirjailija Mäki - kummallista on, että en ole Apteekin vakiasiakas, mutta aina, kun siellä piipahdan, niin Mäki on siellä joko tulossa, menossa tai aikaa kuluttamassa.

Uusi Apteekki on itse asiassa vanha apteekkari Frans E. Ditzlerin jugend-apteekki vuodelta 1907. Alkuperäinen sisustus on tallella, kuten kuvasta voi havaita. Apteekki ansaitsee jossain välissä ihan oman postauksensa.



Ei vappua ilman käyntiä Kauppatorilla ja vappukojujen ihmettelyä. Halusin syödä hattaran ja nähdä markkinapallon. Molemmat toiveet täyttyivät. Lapsena sain aina vapputorilta markkinapallon, jossa on kirjava, kiiltävä kuori, sisällä sahajauhoa, kalastajalankaa ympärillä ja kuminauha, jotta palloa voi pompottaa. Jojon esiäiti. Markkinapallon valintaa säesti isän ja äidin muistelot heidän lapsuuden vappupalloistaan.


Peri-turkulainen vapunpäivä ei ole täydellinen ilman käyntiä tivolissa. Ennen Turussa oli vappuna kaksi kiertävää tivolia, toinen asfalttitehtaan kentällä Verkatehtaan vieressä, toinen Kupittaan puistossa. Molemmat kierrettiin.  Aina. Possujunaan oli päästävä, kummitusjunassa nipistettiin silmät kiinni. Nyt Verkatehtaan kupeessa kohoavat tiiliset kerrostalot, joten huvipuisto löytyy vain Kupittaalta. Sinne siis. Ja ensi vuonna uudelleen!

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Sinivuokkoja ja korvapuusteja




<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3691537/sikinsokin?claim=hv75tuq6y4z">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Friendship Is Magic – Ystävyyden taikaa

A day filled with fun, frivolity and uncontrollable fits of laughter. A day to try a couple of things I had never done before. A day spent – who would believe – in Tampere, of all places, with my sister Spica and our as-close-as-a-sister -friend L.

Now I hope my neighbours won’t think ill of this, for Tampere is a town in central Finland often looked down upon by people living in my home city of Turku... So here’s to Tampere! And to us, the three Power Girls!



Sekoilua, sähläystä ja säännöllisesti toistuvia kikatuksen puuskia - niiltä ei voi välttyä, kun viettää päivän siskoni Spican ja parhaan lähes-adoptiosiskomme L:n kanssa. Kohteena kaikista mahdollisista paikoista tällä kertaa Tampere.


 Uhallakin - malja Tampereelle! Ja meidän tehotyttötiimille! Chin chin!


****


Look at all the things to see in Tampere! These eyeballs ogled us in the exhibition called Absolutely Abnormal at the Werstas Labour Museum.

Poetry for the Eye - and astonishment for the brain - was on offer for us in the Text Art exhibition at the TR1 Kunsthalle exhibiton centre located in an old factory building in Tampere. This was my first contact with visual poetry, a form of art that plays with words, letters, fonts and text. 


It was strange, just the way we like our experiences. Or what would you think about a piece of art that consisted of a bunch of ice hockey sticks covered by a helmet and enhanced with a continuous babble of a speech record? One can't describe it, really - it is something you need to sense for yourself!

****

Kulutimme tovin Tampereen TR1 Taidehallissa, jossa oli esillä visuaalisen runouden näyttely Text Art. Visuaalinen runous on näemmä leikittelyä sanoilla, kirjaimilla, kirjasinlajeilla ja tekstikatkelmilla. Sanomattakin selvää, että siitä ei voinut olla viehättymättä.

Word magnets allowed visitors to create their own visual poetry.
 
Kuinka kummaa, mikä tosin sopii meille mainiosti. Omituisin oli taideteos, joka koostui pystyyn tuetuista ja kypärällä kruunatuista jääkiekkomailoista sekä taustalla pölisevästä puheäänityksestä. Hermostuttavaa.

Just adored this piece of visual poetry! This is a detail from a work of art by Satu Kaikkonen. If you are the artist and want this picture removed from this blog, please let me know!
 

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Heikun keikun! / Ho Ho He Ha Ha Diddle Diddle!

Heikun keikun!




Somehow I just prefer the Finnish version of the refrain to the song about the strongest Swedish girl in the world as we know it. What exactly is the message the English language lyrics are trying to pass on? That Pippi is a lunatic who has escaped from a  mental asylum and only hallucinates of being the daughter of a pirate captain?

Nevertheless, this speculation starts my blog Sikinsokin. The best translation I have come up so far for the phrase in English is All Over the Place. So please come, join me. Let’s go and be – all over the place.

Featuring: trespassing, old pieces of junk invading my home, adorable vintage photos, fleeting thoughts, piles of books and gadgets I could very well live without but which I just got to get.

* * *

Oli sitten ihan pakko katsoa Kuukkelilla, miten Peppi laulaa heikun keikun englanniksi. Säälittävää mutta totta, eivät sitten Tommi ja Annika tuon parempaa kertosäettä pystyneet vääntämään. Alkuperäinen tjolahopp tjolahej tjolahoppsan-sa -rimssukin kuulostaa paremmalta kuin tuo äkkisältään luettuna mielisairaan ulvontaa  muistuttava hohotus.


Eipä auta valittaa, näillä huomioilla alkaa blogini Sikinsokin. Tervetuloa mukaan, laitetaan asiat heikun keikun, hyrskynmyrskyn ja — sikinsokin. Tai pikemminkin, annetaan kaiken olla sillään, astutaan askel taaksepäin ja ihaillaan aikaansaannosta.

Täällä ollaan väärissä paikoissa kummallisiin aikoihin, täytetään kämppää vanhoilla romuilla, kasataan huojuvia kirjapinoja, päästetään ajatukset vapaaseen pudotukseen ja hankitaan turhia mutta houkuttelevia härveleitä.

Photo: http://www.flickr.com/photos/peagreenchick/479090204/